Vin de Juuri: Oodi Viognierille!

Viimeisimmässä Viini-lehdessä oli kolumni otsikolla ’Vihaan Viognieria!’, mikä nosti välittömästi niskavillani pystyyn. Vaikka artikkeli oli asiallinen ja hyvin perusteltu, sai se minut hyökkäysvalmiuteen, sillä RAKASTAN VIOGNIERIA! Jos minun täytyisi valita yksi valkoinen rypäle, jota joisin koko ikäni, voisi Viognier hyvin olla valintani.

Olen puolustuskannalla Viognierin suhteen myös, koska se on hyvin suoriutunut altavastaaja ja haluan puolustaa sorrettua. Viognier kävi sukupuuton partaalla 1970-luvulla, jolloin se nautti suurta epäsuosiota sekä kuluttajien että viinin viljelijöiden parissa. Valtaosa viljelijöistä koki sen vaikeana ja turhana rypäleenä kasvattaa johtuen sen antamista pienistä ja epäsäännöllisistä satomääristä ja herkkyydestä taudeille. Näihin aikoihin Viognierin viljelyala koko maailmassa oli vain 16 hehtaaria, eli voidaan hyvin sanoa sen käyneen lähellä kuolemaa.

Suureksi onnekseni kuitenkin muutama kaltaiseni Viognierin rakastaja alkoi lobata rypäleen puolesta ja sai hiljalleen vakautettua sen nykyään nauttiman kulttistatuksen Ranskan Pohjois-Rhônessa. Juuri siellä rypäle pääseekin parhaiten oikeuksiinsa. Erityisesti Condrieu ja Château Grillet ovat ihastuttaneet maailmaa fantastisilla Viogniereillaan.

fullsizeoutput_1c

Viognier on rantautunut myös Rhônen ja Ranskan ulkopuolelle ja sitä tavataan muun muassa Etelä-Afrikassa, USA:ssa (Kalifornia), Argentiinassa (Mendoza), Chilessä (Casablanca) ja Australiassa (Barossa Valley). Italiassa Viognieria hyödynnetään harvemmin yksikseen, vaan se saa usein viiniblendeihin kumppaniksi Chardonnayn. Mielenkiintoisesti Pohjois-Rhônen Côte-Rotiessa ja paikoin Australiassa Viognieria lisätään pieniä määriä myös punaisen Syrahin sekaan, tasapainoittamaan väriä ja tuomaan raikkautta lihaisan Syrahin rinnalle sekä antamaan pyöreyttä viinin suutuntumaan. Alkuun yllättävän kuuloinen yhdistelmä kuitenkin toimii loistavasti!

Parhaimmillaan Viognier on huumaavan aromaattinen, kompleksinen, kypsän aprikoosin ja persikan tuoksuinen, kukkainen, öljyinen, mausteinen ja parfyyminen. Viognierille tyypillistä on matalahappoisuus, joka saattaa toisinaan yhdessä korkean hedelmäisyyden kanssa luoda illuusion makeudesta, vaikka todellisuudessa tavallisesti Viognier valmistetaan kuivana. Viognier sopii parhaiten muutaman ensimmäisen vuotensa aikana nautittavaksi, sillä liikaa ikääntyessään viini menettää merkittävän osan hapokkuudestaan ja aromaattisuudestaan, ja samalla viehättävyydestään.

Viognier rypäleenä tarjoaa omat haasteensa viininvalmistukseen. Tämä herkkä kaveri hermostuu helposti jos sitä käsitellään kovakouraisesti ja saattaa kehittää liian öljyisiä makuja, jotka käyvät lajikkeen aromaattisten vivahteiden päälle. Myös tammen käyttö on haastavaa. Vaikka tammikypsytys on Viognierille osittain tyypillistä, liian uusi ja voimakas tammi saa sen parhaat aromit hämilleen ja häviämään.

viognier1

Mietimme muutama viikko sitten sommelier-tiimimme kanssa minkälaisia rypäleitä olemme ja Juuren pääsommelier Pilvi sanoi minun muistuttavan Viognieria; harvinainen herkku, jota kaikkki eivät ymmärrä, vähän arvaamaton ja hankala käsitellä, mutta sopivassa ympäristössä ja oikein kohdeltuna ihastuttaa. Ehkä intohimoni Viognieriin johtuukin kokemastani yhtäläisyydestä rypäleeseen. Tosin toisin kuin Viognier, naisethan vaan paranevat vanhetessaan…

(Ps. Valitsin Pilvin rypäleeksi Chardonnayn sen monipuolisuuden ja mukautumiskyvyn vuoksi. Chardonnay, kuten Pilvi, kukoistaa monessa eri ympäristössä näyttäen aina uuden yhtä ihanan puolen itsestään. Ei hermostu pienestä ja pinna kestää pidempääkin kypsyttelyä. Aikaisin silmuava Chardonnay on herkimmillään heti alkukeväästä mahdollisten pakkasten vuoksi, ja Pilvihän ei tunnetusti ole aamuihmisiä. Ollenkaan.)

Veera