Vin de Juuri: Samppanjan salaisuuksia

Viime viikolla Helsingissä vietettiin samppanjan riemujuhlaa. Jo perinteeksi muodostunut Grand Champagne -messu veti ihmisiä kuin hunaja kärpäsiä ja tapahtuma myytiin loppuun jokaiselta päivältä. Tarjolla oli 280 erilaista samppanjaa 55 talolta, perussamppanjoista muutamiin kellarin aarteisin saakka.

Minusta on ilahduttavaa, että samppanja on selkeästi arkipäiväistynyt ja siitä on tullut helpommin lähestyttävä nautinto ylellisen, harvoin nautitun luksustuotteen sijaan. En tosin edelleenkään keksi mitään parempaa juomaa erityishetkien juhlistamiseen kuin samppanja. Mielestäni samppanja on tietenkin paras juoma tilanteeseen kuin tilanteeseen; niin iloon kuin suruun ja ihan ilman syytä juotavaksi.

18574993_1440631395979866_2044466833_o

Messujen innoittamana ajattelin avata muutamia samppanjan salaisuuksia. Ensimmäisenä täytyy kliseisesti muistuttaa, että samppanjaksi saa kutsua vain kuohuviiniä, joka on valmistettu Champagnen maakunnassa perinteisin menetelmin. Muita nimiä kuohuviinille on valmistusalueesta ja -tavasta riippuen mm. crémant, cava, franciacorta, prosecco, sekt. Tästä tietysti poikkeuksena amerikkalaiset, jotka keksivät itse omat sääntönsä ja kutsuvat toisinaan omia kuohuviinejään valheellisesti samppanjaksi…

On hyvä muistaa, että kuplat, jotka tekevät samppanjasta niin erityisen, olivat täysi vahinko ja niitä ajateltiin pitkään viinin virheenä. Itseasiassa katolilainen munkki Dom Pierre Perignon, jota pidetään samppanjan isänä ja keksijänä, käytti lähes koko elämänsä kellarimestarina taistellakseen viinin kuplia vastaan. Voimme vain kuvitella munkin tuskaa pullojen jatkuvasti räjähdellessä kellarissa toisen käymisen aiheuttaman paineen voimasta. Tarina kertoo, että eräs kaunis päivä munkki päätti avata yhden ehjistä pulloista vian löytämiseksi ja huudahti samantien: ”I’m tasting the stars!” Kyseistä päivää eli 4.8.1693 pidetäänkin leikkisästi samppanjan syntymäpäivänä.

Pitääkö tarina paikkansa, voimme vain arvailla, mutta ainakin uransa loppupuolen Dom Perignon pyhitti nimenomaan kuplien kehittämiselle ja halusi aina vain lisää ja lisää kuplia viineihinsä. Joku on joutessaan laskenut, että nykyisin menetelmin valmistetussa samppanjapullossa on lähes 50 miljoonaa kuplaa (eli yhdessä lasillisessa vajaa miljoona, hullua!)

18553907_1440592319317107_880127121_o

Harva tietää, että samppanja oli alkujaan hyvin makeaa ja siirappimaista; siinä saattoi olla jopa 140 g sokeria litrassa. Kiitos kuivasta samppanjasta kuuluu Madame Louise Pommerylle, joka ei jaksanut odottaa jälkiruokaan saakka samppanjaa juodakseen. Yhdessä kellarimestarinsa kanssa rouva päättikin tipauttaa viininsä sokerimääriä reilusti ja ensimmäinen kuiva samppanja Champagnen historiassa oli Pommery Nature vintage 1874. Aikana, jolloin makea oli vaatimus, tämä otettiin vastaan sarkastisesti naureskellen, mutta yllätyksenä kaikille siitä tuli ennennäkemätön hitti. Nykyisin muoti on päinvastainen, eli mitä kuivempi, sen parempi.

Samppanja valmistetaan usein useammasta rypäleestä ja vuosikerrattomana. Ajatuksena on, että jokaisen samppanjatalon viinit maistuvat vuodesta toiseen samalta. Tämä vaatii uskomatonta lahjakkuutta ja makumuistia kellarimestareilta. Yhteen viiniblendiin saatetaan maistaa monia satoja eri vaihtoehtoja useiden vuosikertojen ja rypäleiden suhteista. Vuosikerta samppanjaa valmistetaan vain parhaina vuosina.

Pinot Noir, Chardonnay ja Meunier ovat kaikkein yleisimmät rypäleet samppanjan valmistuksessa, mutta todellisuudessa Champagnen maakunta sallii 7 rypälettä. Alueen muut, hyvin vähän käytetyt rypäleet ovat Arbane, Petit Meslier, Pinot Blanc ja Pinot Gris. Meunier on siis sama kaveri, joka tunnettiin ennen Pinot Meunier nimellä. Se menetti kuitenkin Pinot etuliitteensä, kun tarkempi DNA-tutkimus paljasti, ettei luultu sukulaisuus Pinot Noirille pitänytkään paikkaansa.

IMG_6028Viikonlopun messuilla ilahdutti erityisesti törmätä näihin vähemmän tunnettuihin rypäleisiin. Janisson Barandonin Cyrille Janisson lanseerasi Grand Champagnessa uuden ’Sept Cépages’ 7 rypäleen samppanjansa, joka jäi mieleen runsaan kompleksisuutensa ansiosta. Duval-Leroy puolestaan shokeerasi 100% Pinot Meslierillä, joka oli (väittäisin) messujen hapokkain samppanja, mutta ah, niin raikas ja mielenkiintoinen.

18601445_1440592585983747_1252634331_nSamppanjaa on pitkään juotu kahdesta eri mallisesta lasista: maljamaisesta coupesta tai huilumaisesta, kapeasta kasista. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan välttämättä ole kaikkein avuliain lasimalli kuplajuoman nauttimiseksi. Avonaisessa coupessa kuplat katoavat turhan äkkiä ja maku ja tuoksu sinkoavat itsensä avaruuteen. Kapeassa, sulkeutuneessa lasissa puolestaan samppanjan hienostuneet aromit eivät pääse avautumaan kunnolla. Itse join pitkään samppanjani valkoviinilasista, jolloin viinille jää enemmän tilaa hengittää ja tuoksut ja maut pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Nykyisin samppanjalle on onneksi kehitetty erityisesti sille sopivia lasimalleja useammalta eri lasivalmistajalta. Suosittelen lämpimästi panostamaan hyviin laseihin, mikäli olet kuplien ystävä.

Kuten sanoin aikaisemmin, mielestäni samppanja sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta samppanja on myös ehdottomasti yksi ruokaystävällisimmistä viineistä ja käy tilanteesta huolimatta lähes kaiken kanssa läpi aterian. Lisäksi, ravintolatoimenjohtajaamme Roni Auvista lainaten: samppanja on aina seksikästä!

Veera

18579363_1440592629317076_773096590_n